Lapsettomuustutkimukset

'Onko onki ottamaton vai onko lammikko kalaton', pohdiskeltiin aikoinaan. Nykyaikainen lapsettomuuden tutkimus ei enää pohdi vaan keskittyy kolmeen perusasiaan: siemennesteeseen, munasarjojen toimintaan ja kohdun sekä munatorvien terveyteen.


Tutkimusten aloitus

Lapsettoman parin tutkimukset aloitetaan yleensä vuoden tuloksettoman yrittämisen jälkeen. Molempien puolisoiden terveyshistoria ja sukuelinten terveys selvitetään. Aiemmin sairastetut todetut sairaudet ja taudit, tehdyt leikkaukset, sairaalahoidot sekä lääkitykset ja etenkin sukuelinten tulehdukset sekä sukuelimiin kohdistuneet leikkaukset selvitetään. Tärkeää on tietää myös puolisoiden aiemmat raskaudet yhdessä tai erikseen. Lisäksi selvitetään molempien puolisoiden alkoholin käyttö, tupakointi, ruokailutottumukset sekä mahdollinen ja yli- tai alipaino

Kuukautiskierron kartoitus

Naisen kuukautiskierron kartoituksella selvitetään kierron pituus, vuodon kesto sekä munarakkulan kehittyminen ja munasolun irtoaminen sekä sen ajankohta. Tämän nykyaikainen selvittäminen tapahtuu ultraäänitutkimuksella ja verestä tehtävillä hormonimäärityksillä (LH ja keltarauhashormoni). Normaalisti munasolu irtoaa kierron puolivälissä (kierron 14. päivänä) 28 päivän kuukautiskierroissa. Munarakkula on ennen ovulaatiota n. 2cm kokoinen ja täyttyy ovulaation tapahduttua verellä ja kehittyy keltarauhaseksi, joka tuottaa raskautta ylläpitävää keltarauhashormonia.

Siemennesteanalyysi

Siittiöiden hedelmöityskyvyn perustutkimus on siemenneste- eli sperma-analyysi. Siemennesteessä siittiöiden rakenne, liikkuvuus ja määrä ovat merkitseviä. Maailman terveysjärjestö (WHO) on vastikään antanut uudet arviointikriteerit normaaliksi tulkittavalle siemennesteelle. Lievä poikkeavuus siemennesteessä ei välttämättä ole este munasolun hedelmöittämiseen. Siemennesteen laatu vaihtelee kuukausien ja vuosien saatossa useista tekijöistä riippuen. Yhteen siemennestetutkimukseen ei yleensä luoteta. Siemennestenäyte voidaan antaa tarkoitukseen soveltuvaan purkkiin, joka tuodaan kehonlämpöisenä analysointilaboratorioon.

Poikkeava siemennestenäyte on aihe myös miehen sukuelinten tarkempaan tutkimiseen. Kivesten koko ja kimmoisuus ovat usein suhteessa siemennestetuotantoon. Lisäkivesten sairaudet, erilaiset kivespussin nestekertymät (hydrocele testis) ja laskimolaajentumat (varicocele testis) tutkitaan kivesten ultraäänitutkimuksella.

Mikäli miehen sperman laadussa on ongelmaa, tutkitaan mieheltä myös aivolisäkehormonitasot ja testosteroni sekä tarvittaessa kromosomit. Poikkeavat hormoniarvot antavat viitteitä poikkevan siitiötuotannon syystä. Joskus hedelmättömyyden syyksi paljastuu poikkeavuus perintötekijöissä, kromosomeissa. Lisäksi siittiöistä voidaan määrittää perintöaineksen pysyvyys (DNA fragmentaatio), mikä joissain tapauksissa saattaa olla merkityksellinen tekijä lapsettomuuden syytä selvitettäessä.

Rakennetutkimukset

Siittiöiden ja munasolun kohtaamisessa voi olla mekaaninen este, esim. munatorvien tukos. Tämän pois sulkemiseksi munatorvien aukiolo voidaan selvittää kohtalaisella luotettavuudella ultraäänitutkimuksella, jossa kohtuonteloon ruiskutetaan neste-ilmaseosta (SSG = sonosalpingografia). Nesteen virtaus munatorvissa nähdään ultraäänessä ja kulkeutuminen kohdun takana olevaan lantiopohjan syvänteeseen pystytään usein myös havainnoimaan. Tällöin voidaan tulkita ainakin toisen munatorven olevan avoin. Mikäli jää epäselvyys munatorvien aukiolosta tai naisen terveyshistoriassa on munatorvisairauksia kuten tulehdus tai ektooppinen (kohdunulkoinen) raskaus, on syytä varmistaa sukuelinten tila vatsaontelotähystyksellä eli laparoskopialla. Laparoskopia selvittää kohdun, munasarjojen ja munatorvien tilan, ja samalla voidaan tarvittaessa tehdä korjaavia toimenpiteitä.

Naisen hormonitutkimukset

Lukuisat naisten hormonitutkimukset muodostivat aiemmin merkittävän osan selviteltäessä lapsettomuuden syitä ja suunniteltaessa hoitoja. Nykyaikainen lapsettomuuden syyn selvittäminen perustuu pitkälti ultraäänitutkimukseen. Ultraäänitutkimus antaa hyvän käsityksen munasarjojen toiminnasta. Perussairauksien poissulkemiseksi sekä varsinkin munasarjojen toimintahäiriötä epäiltäessä tutkitaan verikokeilla myös aivolisäkehormonien: follikkeleita stimuloivahormoni (FSH) ja maitohormoni eli prolaktiini toiminta, sekä kilpirauhasta (thyreoieaa) stimuloivan hormonin (TSH) toiminta ja munasarjojen toimintakapasiteettia heijastavan AMH:n (anti Mullerian hormoni) pitoisuus.